tarina: Probus Korteniemi

Forssa 100 -tarinassa muistellaan taitavaa huonekalupuuseppää.

Probus "Ropsi" Korteniemi syntyi vuonna 1907 Tammelan pitäjän Linikkalan kylässä, jossa alati kasvava tekstiiliteollisuus tarjosi työtä ja toimeentuloa. Bolsevikkien nousu Venäjällä ja vallankumous vaikuttivat myös autonomisen Suomen asemaan tuntuvasti. Seurasi laajoja työttömyyden, nälänhädän ja puutteen vuosia. Myös suomalaiset puutteenalaiset saivat pontta järjestäytymiseen punakaarteiksi ja niin myös kävi Ropsin isälle ja sedälle. Molemmat teloitettiin punakaartilaisina toukokuussa 1918.

Näillä tapahtumilla ja Ropsin äidin kokemilla tragedioilla lienee ollut merkittävä osuus Ropsin sielun maisemaan ja aatteelliseen vakaumukseen. Ropsi oli reipas ja vitsikäs mies kodin ulkopuolella, mutta kotona hän saattoi olla puhumatta useita viikkoja. Kuuleman mukaan Ropsi aina nähdessään poikajoukon, sanoi ”Pöö!”, pelästyttäessään pikkupojat. Ropsi osasikin olla "aikas skelmi luonteeltaan", näin kerrotaan.

Sota-aikana Ropsi työskenteli työvelvollisena Oulussa lentokonepuuseppänä. Myöhemmin hän työskenteli huonekalupuuseppänä Vienovirran puusepänverstaassa ja Forssan kirjapainossa 1950-luvulla. Puusepän töissä hän oli aina tapaturmaiseen kuolemaansa saakka.

Verstas sijaitsi Ronttismäessä, jossa myös Ropsi vannoutuneena poikamiehenä joutui naimaan Kertun (o.s. Nummela) Tammelan Kydöstä, kun parille oli tulossa vauva. Heidät vihittiin lokakuussa 1946 ja heidän poikansa Tuomo syntyi toukokuussa 1947. Ropsi teki kaikki kodin huonekalut ja muun muassa vauvanrattaat, jollaisia ei ollut Forssassa ennen nähty. Niin hienot ne olivat, että Kerttu ylpeänä esitteli kauppalan kaduilla kaunista poikaansa ja hienoja vaunujaan.

Noihin aikoihin perhe hankki Särkijärveltä kesämökin, joka oli Ropsille todella tärkeä. Luonnossa liikkuminen ja kalastus olivat hänelle mielekästä puuhaa. Myös lukeminen kuului hänen harrastuksiinsa. Tärkeitä Ropsille olivat myös hyvät ystävät, joista Forssan Lehden pitkäaikainen toimittaja Esko Viljanen oli läheisin. Mökkinaapuruuden lisäksi heitä yhdisti aatteellinen samanhenkisyys ja jo lapsuudesta saakka tunnettu lojaalius ja ystävyys sekä Lounais-­Hämeen museo ja kotiseutuyhdistyksessä toimiminen.

Aina tapaturmaiseen kuolemaansa saakka Ropsi teki hienoja puutöitä. Muun muassa Lounais-Hämeen Pirtissä peilikaappi sekä osa vaakunoista ovat Ropsin tekemiä. Hän teki myös Lounais-Hämeen museolle useita pienoismalleja vanhoista pihapiireistä. Soittamisesta kiinnostunut Ropsi rakensi myös soittimia, kuten mandoliinin ja viulun.  

Vaimonsa Kertun mukaan Ropsi odotti innokkaana eläkkeelle pääsemistä ja kaikkea sitä mitä hän voisikaan sitten tehdä. Aika jäi kuitenkin hyvin lyhyeksi. Ropsi oli päättänyt kunnostaa Särkijärven Päkkärän mökin piipun ja hattua irrottaessaan hän putosi katolta. Tajuihin tulematta hän menehtyi kahden viikon kuluttua putoamisestaan, juhannusaattona 1969, Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Tarinan jakoi Sirpa.